Eräänä kesäpäivänä Pepe ja Toro istuivat taas kerran Vuosaaren huipulla ja katselevat sataman hyörinää. Siellä näkyy paljon rekkoja, laivoja, kontteja ja nostureita – ja yksi junakin on satamassa.
Kaikki satamassa kiinnostaa Pepeä ja Toroa, mutta aivan erityisesti he odottivat, että eräs tietty laiva lähtisi. Kun kello tuli viisi, heidän odotuksensa palkittiin vihdoin ja he näkivät sen mitä he odottivat. ”Katso!”, huudahti Pepe. ”Finnlady lähtee!”
”Siellä se taas lähtee kohti Saksaa.” huokaisi Toro haikeana.” Kaverukset tietävät, että Vuosaaren satamasta lähtee joka päivä autolautta Saksaan. He tietävät sen hyvin, koska he olivat itse matkalla Saksaan juuri tuolla laivalla vuosi sitten. Sitä laivamatkaa he muistelevat mielellään.
Heitä jännitti laivamatka kovasti. Kun ihmiset istuivat autoissaan odottamassa laivaan pääsyä, Pepe ja Toro istuivat auton katolla. Sieltä näki paremmin.
He ajoivat ramppia pitkin laivan perällä olevaan isoon aukkoon.
Autokannella he näkivät rivin traktoreita, jotka olivat myös matkalla Saksaan.
He jättivät auton kannelle ja lähtivät etsimään hyttiä.
Laivassa on monta kerrosta…
ja monia pitkiä käytäviä,
mutta hytti löytyi helposti, koska he tiesivät oman hyttinsä numeron.
Pepe ja Toro asettuivat heti ikkunalle, mutta pian he päättivät kuitenkin lähteä kannelle katsomaan kun laiva lähtee.
Laivan kannella oli iso aukea tila, johon vaikkapa helikopteri mahtuu laskeutumaan.
Pepe a Toro istuivat kannen reunalle katsomaan satamaa ja Vuosaaren rantoja.
He näkivät satamassaa hinaajan. ”Toivottavasti Hector-hinaaja ei joudu hinaamaan meitä.” totesi Toro toiveikkaana. ”Pepeä vähän hymyilytti.”
Satamassa oli myös kasottain kontteja. ”Mitähän noissa kaikissa mahtaa olla”, mietti Pepe ääneen. ”Niissä voi olla ihan mitä vain, vaikkapa kirjoja, puhelimia tai rakennuspalikoita”, mietti Toro.
He näkivät, että satamasta oli lähdössä myös rahtilaiva, joka on lastattu täyteen kontteja.
”Oletko muuten huomannut, että meidänkin laivalla on kontteja?” kysyi Pepe.
”Tottahan toki. Kontteja on täällä merellä melkein kaikissa laivoissa.” sanoi Toro.
”Paitsi purjeveneissä”, nauroi Pepe. Niissä ei ole kontteja. ”Eikä tuossa moottoriveneessä, joka seuraa meitä.” Totesi Toro puolestaan.
”Mitäköhän varten se seuraa meitä? Onkohan sillä asiaa?” mietti Toro. ”Se näyttää olevan merivartioston alus.” Mutta alus ei pysähtynyt. Se ohitti Finnladyn ja jatkoi matkaansa. Ehkä se vain vartioi rantoja nimensä mukaisesti.
Kun Finnlady pääsi vauhtiin Pepeä ja Toroa alkoi vähän pelottaa, koska laiva oli korkea ja vauhti kova. He päättävät siirtyä kauemmas laivan reunalta.
Matkalla he näkivät komean risteilyaluksen.
Ja he näkivät monia rahtialuksia.
He ihmettelivät matkalla myös suuria tuulivoimaloita.
Pepe ja Toro nauttivat laivalla olosta.
Mutta pian tuuli yltyi. Pepe ja Toro näkivät miten aallot pärskyivät rahtilaivojen keulassa ja miten laivat keinuivat aalloissa.
Oli aika palata hyttiin, missä Pepe ja Toro katselivat merelle, kunnes aurinko laski ja he kävivät nukkumaan hytin sänkyihin laivan keinuessa kohti Saksaa.
Aina kun Pepe ja Toro näkevät Finnladyn lähtevän, he muistavat oman matkansa ja se muisto saa heidät iloisiksi.
”Hei hei Finnlady!” Pepe ja Toro sanoivat yhteen ääneen Vuosaaren huipulla. ”Hyvää matkaa!”
Pepe & Toro 